Tokaluokkalainen istuu huuli mutturalla ruokapöydässä, haluaisi kovasti rannalle. Et voi päästää lasta yksin, ”katsotaan murulainen sitten työpäivän jälkeen”.
Ruoka jäähtyy, oma lounaspuolituntisesi ja kärsivällisyytesi tikittää viimeisiään.
Pikainen hermojen ja ajatusten kokoonparsiminen, ja sukellus Teams-palaveriin toiseen rinnakkaismaailmaan. Palaveriin osallistujia tervehtiessäsi yrität löytää ääneesi tilanteeseen sopivaa kepeyttä ja pahoittelet mahdollisesti läpivuotavia elämän ääniä. Lapset kotona kesälomalla, hehheh.
Tilastokeskuksen statistiikan mukaan Suomessa oli vuonna 2015 puolitoista miljoonaa perheellistä palkansaajaa. Kouluikäisiä lapsia on noin puoli miljoonaa.
Kun kouluikäisten kesäloma kestää tunnetusti noin 2,5 kuukautta, ja vanhemman keskimäärin kuukauden, puhutaan valtavasta määrästä suomalaisia perheitä, joissa on tasapainoiltava koululais(t)en loma-aikojen ja aikuisten työnteon mahdollistamisen välillä vuosittain.
Siinä missä isommat koululaiset tarvitsevat loma-ajallaan jonkinlaista paimentamista, ei pienimpiä alakoululaisia saisi edes jättää päiväksi yksin. Vielä tokaluokkalaisen sanotaan olevan liian pieni olemaan useita tunteja ilman aikuista seuraa. Apua tilanteeseen voi yrittää löytää omasta tukiverkostosta, kesäleireistä tai kerhoista, mikäli sellaisia on käytettävissä.
Yksi tapa ratkoa kesän hoitojärjestelyt on ollut ajoittaa kahden vanhemman perheessä lomat peräkkäin eri kuukausille. Toisaalta jo oman parisuhteen ja perheen yhteishengen takaamiseksi suositellaan myös vanhempien ja samalla koko perheen yhteistä samanaikaista kesälomaa - silläkin riskillä, että suomalaisten erotilastojen käyrät sojottavat kohti taivasta aina kesälomakauden päättyessä.
Oman haasteensa tuo vielä myöhään vahvistetut kesälomalistat tai kesäkerho-/leiripaikat, joista saattaa tulla vastaukset hyvinkin viime tingassa. Kesän päivähoitotarpeen saattaa joutua ennustamaan päiväkodille kristallipallosta, sillä välillä hoitotarve on vahvistettava ennen kuin oma loma-ajankohta on hyväksytty työnantajan toimesta. Työyhteisössä voi tulla vastaan pattitilanteita, kun pikku-Eemelin heinäkuulle vahvistunut uimakoulu tuo paineita rassata vaivalla laadittua kesälomalistaa vielä uusiksi.
Koronan myötä yleistynyt etätyö on tuonut osittaisen uuden avun tilanteeseen. Mikäli työnantajalta löytyy tarvittavaa joustoa ja oma työnkuva sen sallii, moni hyödyntää etätyömahdollisuutta osana kesän lastenhoitosuunnitelmaa.
Samanaikainen työskentely ja lasten perään katsominen vaatii kuitenkin hyvää keskittymiskykyä, itsensä johtamista ja mahdollisuutta venyttää työpäivää tarvittaessa. Työpäivän pirstaloitumista ja toistuvia, yllättäviä keskeytyksiä täytyy pystyä sietämään - samoin kuin omia riittämättömyyden tunteita.
Pahimmillaan, lapsen polvea kesken työpäivän laastaroidessa, sitä voi kokea, että työ vaikeuttaa nyt muun perheen elämää. Tai muun perheen elämä työtä. Jos tilanne vaatii tasapainoilua vanhemmalta, on se suorastaan epäreilu lapsen vinkkelistä katsottuna: äiti tai isä on kyllä läsnä, mutta vain fyysisesti. Ei saa häiritä, ei saa tehdä mitään kivaa, työ tuntuu menevän etusijalle ja työpäivän päättymiseen on varmaan ainakin vielä sata tuntia.
Toisaalta etätyömahdollisuudessa on kiistattomat etunsa. Lasten kanssa etäillessä työpäivissä tarvitaan tavanomaista enemmän rutiineja ja etukäteissuunnitelmia, mutta parhaimmillaan ne myös pätkivät hyvällä tavalla tietotyöläisen omaa päivää. Oikea lounaskin tulee syötyä, kun se on pakko valmistaa (lämmittää) myös jälkikasvulle ja työpäivään tulee pakollisia taukoja, parhaimmillaan jopa normaalia enemmän liikuntaa ja askeleita.
Vaikka kesälomakaudeksi etätyöhön siirtyneen työntekijän tulos tai työn laatu saattaisi hetkellisesti notkahtaa, kaukokatseinen työnantaja ymmärtää saavansa pitkäkestoisempaa hyötyä lastenhoitohaasteensa selättäneestä työntekijästä. Yksi yrityksen tärkeimmistä pitovoimatekijöistä ja työtyytyväisyyden kulmakivistä voikin olla nimenomaan työntekijän kokemus siitä, että hänellä on nykyisessä roolissaan mahdollisuus yhdistää onnistuneesti sekä työ- että vapaa-aika.
Etätyöloikan ottaneen yhteiskunnan varjoilmiönä on pidetty työstä palautumisen vaikeutta ja rajaviivojen vetämistä työn ja vapaa-ajan välille. Kun työ- ja vapaa-aika sekoittuu kotitoimistolla, ei työasioita saa suljettua samalla tavalla pois ajatuksista kuin perinteisessä toimistotyöskentelyssä. Usealle työikäiselle oma perhe väistämättömine arkitohinoineen tarjoaa keinon työstä irrottautumiselle, mutta samalla vaanii vaara uudenlaiselle kuormittumiselle. Työtä saattaa joutua tekemään pätkissä pitkin päivää, mutta myös iltaa. Työpäivän pätkiminen tuo työhön toki huokoisuutta, mutta myöhälle jatkuneet työillat voivat osaltaan vaikuttaa palautumishaasteiden lisäksi myös unen laatuun. Jonka rooli puolestaan taas on tunnettavasti merkityksellinen omaa palautumista ja työhyvinvointia ajatellen.
Muistathan siis pitää huolta myös omasta palautumisesta ja nauttia kesästä,
riippumatta siitä, miten oman Tetriksesi saat tänä kesänä pelattua!
Tämä teksti on Manpowerin oman asiantuntijan kirjoittama etätöissä asuntovaunussa, kahden kouluikäisen kesälomaviikolla 2022.